6/17/2012

Max Payne mun vanha tuttu


Max Payne 3
Lähdin tapaamaan vanhaa tuttua ensimäistä kertaa pitkästä aikaa. Pettymys. Tuntemani olikin vuosien varrella muuttunut täysin muukalaiseksi, omituisesti käyttäytyväksi idiootiksi.

Ensi vaikutelmana hämmennyin. Pitkä monologi lennätti ja tipautti kiinnostukseni tason lähes nollaan. "Höpö höpö sitä tätä kaik on mennyt munaksi" ,sanoi Max itselleen. Ruudullani oli jotain (mitä aluksi luulin 3D kiihdyttimen ylikuumenemisen aiheuttamaksi) silmiä kirvelevää bugitusta. Kävi ilmi, että tämä oli tarkoituksellista tunnelmointia. "Missä ovat graafiset novellit", kysyin itseltäni. Lopulta pääsin peliin. Max ampui hemmoja. Se oli jopa aluksi ihan kivaa. Tässä vaiheessa huomasin, että Max näyttää profiililtaan amerikkalaisen jalkapallon pelaajalta. Resoluutioni oli kunnossa ja kuvan suhde paikoillaan, joten tämän täytyi olla jotain suunniteltua. Sitten aivoissani vinksahti  asiat vinoon tai paikoilleen, siellä ei ole merkitystä.
        Sillä kauhistuin ja tajusin pelaavani Grand Theft Auto 5 teknologia demoa. Visuaalinen rikkaus on kadonnut. Tilalle on tullut pahviset kerta käyttö lavasteet ja halvat pyro efektit. Ennen luodit lensivät pelottavan määrätietoisessa linjassa; hitaasti lipuen ilman läpi repien tieltään kaiken, heittäen ilmaan sen minkä läpi kulki. Liekit nuolivat pintoja ja valo tanssi maalaten varjoja pitkin maisemia. Sitä tunsi olevansa Jackson Pollock konepistoolien kanssa.  Ääni maailma on nyt munatonta naputtelua. Ennen Maxin pyssyt muodostivat lauseita ja lauloivat akimbona kuoleman kylmällä äänellä. Ennen Max oli Rammstein keikka ja nyt se on roomalainen kynttilä humalaisen mamba kappaleen perseen välissä.
      Jatkoin kunnes kyllästyin. Olin onnistunut imemään kaiken ilon irti Max Payne kolmosesta , kuin autocannibaali pirtelön. Yritin niin kovasti tykätä uudesta Maxista, ihan oikeasti. Mutta lähinnä alkoi mieleen tulvimaan miten erinomaisia Wanhat Maxit olivatkaan olleet. Hyvää kuin pitää aina sanoa niin,  ainakin fysiikka moottori sai naamani vahingon iloiseen virneeseen jatkuvasti. Lopulta voin suosittelen vain jos olet ikinä halunnut pelata GTA:ta ilman hiekka laatikkoa ja taistelulla jossa voi tilapäisesti saada kaikki luodit osumaan todella helpolla, mutta hieman hidastetusti. Lienee parempi odottaa ihan oikeata GTA:ta.

Tiivistettynä: Tämä ei ole Max Payne, vaan hänen ulkomaan äpärä serkku joka on tullut kerskumaan landelle miten hienoa on elää maailman vapaimmassa maassa. Menen nyt koskettelemaan itseäni sieluun Max Payne kakkosen soundtrackin tahtiin. Kannustan kaikkia tekemään samoin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti