Merimiespaini

Odotan satamassa harmaassa.
Kysyn kellolta aikaa, aina mietin:
"Kellon varaan ei sitkeinkään puu juurru".
Hengitykseni ei enään peiliin huurru...
 Laiva saapuu
Aika on jo perillä.
 Alus hukkuu merellä.
 Lesket muistaa kyyneleet vuolaat,
 mutta

Ajan muisti on suolaa.

Väännän kättä viisareita vastaan.
"Turhaan!", kello vastaa ja pääni ajan aallon alle kastaa.

Vajoan.
     Nyt ymmärrän,
                       että
Tuntematon syvyys on vain
Ajan kysymys.

Pohjassa seireeni kutsun kuulen.
Se on "Tik Tak" luulen.

Aikani on luettavissa:
 Kirjoitettu merellä kadonneiden kiviseen aikatauluun.
 Kaikki hukkuu kellopelin mekaaniseen nauruun.

Das Boot on paras sukellusvene elokuva koskaan, jolla on myös äärimmäisen tiukka tunnari.